A-influenssa, varo ettei tartu.

Herään oven kolahdukseen tai johonkin ja henkeäni ahdistaa. 
Painan hoitaja kutsua ja näen, kuinka kaksi hoitajaa pukevat suojavaatetusta päälleen.

Tautinen. Tarttuva. Oloni on kuin spitaalisella. 

En oikein itsekään vielä sisäistä mitä oikein on tapahtunut. Ei tämän näin pitänyt mennä. Ei todellakaan.
A-influenssa. Mikä se edes on...?

Joku helkkarin paha muoto normi flunssasta, näin taisin ajatella ensiavussa kun minulle kerrotiin testituloksesta.

Tulen kuulema viettämään kosketuseristyksessä ainakin seuraavat neljä päivää.

Minuun saa koskea, kunhan jokaisella on kertakäyttöiset muovihanskat sekä maski.

Suonensisäisesti lääkettä, sekä mahdollisesti myös antibioottia. Näin taidettiin ensin ajatella.
Rehellisesti sanottuna en muista enää kirjoitushetkellä paljoakaan ajastani siinä huoneessa. 
Muistan vain sen järkyttävän tukalan olon jonka omasin joka ainoa päivä.

Tuntui, ettei se kauhea tuskatila kehossani lopu koskaan. Menetin kaiken päälle puhekykyni. Kommunikoin kirjoittamalla lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan kanssa. Yritin kaikkeni saadakseni lauseita, tai edes tavuja suustani ulos, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ja voitte vain kuvitella kuinka se turhautti.

Pahin oli ehkä kuitenkin se valtaisa hiki ja kuumotus koko kropassa kun kehoni yritti taistella A-influenssaa vastaan kaikin voimin.
Olin todella uupunut ja ne hetket jolloin sain maskilla astmalääkkeitä, olivat päiväni kohokohtia. Sain kunnolla henkeä. Luojalle kiitos moottoroiduista sängyistä. Ne ovat parhaita. 

Kun Tamifluta oli enää päivä tai kaksi jäljellä alettiin pohtia ääneen, voisiko kosketuseristykseni jo purkaa. Suureksi pettymykseksi jouduin kuitenkin olemaan eristettynä vielä yhden extra päivän. 

Se hetki, kun kroppani kesti suihkuun menon, kun olin ollut viidettä päivää ilman hiustenpesua ja kunnollista kropan pesua, tuntui taivaalliselta. Limaiset ja rasvaiset hiukseni saivat erikoiskäsittelyn, pesin hiukseni varmaan kolmesti. Oloni tuntui todella likaiselta. Selkääni ja paikkojani oli pystytty pyyhkimään vain kosteuspyyhkeillä, koska A-influenssa vei minut täysin kanveesiin. Ekoina päivinä en kestänyt edes istuma-asennossa olemista. Pelkäsin kuolevani. Niin rajusti kehoni reagoi influenssaan. Enkä edes tiennyt tai tajunnut astmaatikkona kuuluvani riskiryhmään. 

Se mikä jostain syystä muistuu erityisesti ja yksityiskohtaisesti mieleeni eristyksen ajoilta, on lääkärin kommentti taidostani kirjoittaa. Hän kommentoi asiaa jotenkin näin: "Kirjoitat todella loogisesti ja selkeästi, jopa minun, joka olen ulkomaalaistaustainen, on erittäin helppoa ymmärtää tekstiäsi. Huomaa, että järkesi toimii, vaikka kroppasi pistää vastaan." 

Tulikin mieleeni, ihan näin spontaanisti, että voisi  julkaista tässä samalla yhden tekstin, jonka olen kirjoittanut lääkäreille silloin kun influenssa eristyksen purkamksesta alkoi olla puhetta. Tekstistä voitte huomata, että ihan oikeasti kaiken tämän keskellä olen kiittänyt melkeinpä poikkeuksetta jokaisesta hoitotoimenpiteestä jonka lääkäri tai hoitajat ovat eteeni tehneet. Arvostan heitä edelleen.

TÄSSÄ LÄÄKÄRILLE KIRJOITETTU TEKSTI 26.02.2019:

"Eilen oli todella pahoja kipuja, oikella puolella otsan kohdalla.
Sain siihen Buranaa ja noin tunnin päästä Tramalin 100mg.

Tramal auttoi minua viemään suurimman osan kivusta pois.

Eilen ja tänään yritin istua, söin istuen sängyn reunalla mutta todella nopeasti pääni alkoi tuntumaan hyvinkin raskaalta, minua pyörrytti ja kävin makuulle.

Varsinkin tänä aamuna jouduin melkeinpä heti käydä sängyn varaan istumaan, nostaen sängyn selkänojaa.
Söin aamupalaa äsken osittain silmät kiinni, kun en nähnyt enää ympäristöäni selkeästi ja silmille tuli pakonomainen tarve painua kiinni.

Tämän aamuinen oli todella voimakas, hyvä kun sain edes hahmotettua leivän käteeni, niin voimakasta pyörrytys oli että haparoin aamupalan tarjottimelta.

Sama tapahtui klo 9.30 kun hoitaja oli vieressä ja pesin hampaita.
Jouduin menemään makuulle kun silmissä alkoi sumentua.

Hetken aikaa jopa senkin jälkeen näkökentässä ikäänkuin sumeni ja laitoin silmät kiinni.

En ole vielä käynyt vessassa kävellen tuloyön jälkeen, kun pää tuntuu heittävän kun nousen istumaan ilman sängyn tukea.

Minulla tulee niistäessä verta nenästä, olisiko siihen mahdollista saada jotain kosteuttavia nenätippoja?

Kovasti kuitenkin tahtoisin suihkuun, mutta pohdin kun se pyörryttävä olo iskee niin helposti.
Mistä se voi johtua?

Hiukseni ovat todella likaiset ja päänahka kutiaa. Olen käynyt viimeksi perjantaina pesulla.
Äitini lupasi tuoda kuivashampoota.

Olen edelleen nähnyt kahtena hoitajat ja katsoessani eteenpäin, minun on vaikea saada pidettyä silmiä auki.

Ne maskilla annettavat lääkkeet ovat helpottaneet hengitystäni, voisiko niitä vielä jatkaa?

Lisäksi yskin todella paksuja tumman keltaisia räkäklimppejä suustani paperille, eli onko minulla vielä A-influenssa eristys?
Tulee ihan sellaisia kurkusta asti muhittuneita "paloja" paperille.

Tässäkin asiassa pohdin sitä, kun hoitajat ovat vähän puhuneet siihen suuntaan, että influenssa eristyksen purku alkaisi tänään.
Onko se vielä turvallista?

Olen todella heikossa kunnossa fyysisesti, sanojen tuottaminen on vaikeaa, kun yritän sitä itsekin aktiivisesti mutta voimani loppuvat todella nopeasti ja sitten alkaa pyörryttää, ikäänkuin en saisi kunnolla aivoihin happea.

Sanat jäävät kesken ja en pysty aina sanomaan sitä loppuun.

Jalkani tuntuvat raskailta ja niiden siirtäminen on painavaa.
Saan kuitenkin notkistettua selkääni, jotta alusastia saadaan aseteltua.

Oli eilen puhetta että viettäisin myös aikaa päiväsalissa. Ajatuksena se tuntuu hyvältä, koska olen sosiaalinen persoona. Pohdin vain sitä, että voisiko sen aloittaa pienin askelin koska istuminen pyörryttää ja kirkkaat valot käyvät voimakkaasti silmiini, aiheuttaen näin pahojakin kiputiloja?

Hoitajat ovat todella ihanasti jaksaneet auttaa minua ja olen todella kiitollinen teidän henkilökunnasta ja myös sinun suhtautumisestani minuun.

Minulle merkitsee paljon, että sanoit eilen minulle että nyt ei ole kiire mihinkään.

Tukkoisuutta on vielä melko verran, ja maskilääkkeet parantavat oloani ja auttavat irroittamaan limaa helpottaen näin hengitystäni.

Ennenkuin minulla todettiin aivokasvain, liikuin todella aktiivisesti vaikka olenkin ylipainoinen. Koulussa kävelin päivän aikana parhaimmillaan jopa 6-7km keittiöiden välillä.

Huomaan, että vointini on vielä todella heikko, mutta perusajatuksena minulla on pyrkiä etsimään vaikeidenkin asoiden keskeltä jotain hyvää, se auttaa pitämään pääkopan kasassa.

Musiikkia en juuri ole vielä kuunnellut kun äänet tuntuvat moninkertaisilta.

Lepo on tosi tärkeää, kun huomaan että syöminenkin istualteni vie paljon voimia.

Nukuttaa paljon mutta välillä kovat kivut estävät nukkumisen. Onneksi se Tramal auttaa, se 100mg.

Oma huone auttaa saamaan lepoa juuri silloin kun sitä tarvitsen.
Meilahdessa lepo oli lähes olematonta, kun kirkkaat kattovalot ja telkkari olivat lähes poikkeuksetta auki aamusta iltaan ja se ei tehnyt kivuilleni yhtään hyvää.

Olen itse halukas edistymään voinnissani ja joka hetki teen kaikkeni minkä sillä hetkellä jaksan. En vain vielä kykene isoihin suorituksiin.

Kiitos sinulle, että jaksat hoitaa minua ja kipujani. Paineen tunne päässä oli eilen hyvin voimakas, ja itkin kivusta, huomaan että Tramal, kortsoni, ravinto ja lepo auttavat.

Kipu saattaa ihan yhtäkkiä ilmestyä ja on todella pistävää oikealla puolella, ikäänkuin joku iskisi puukolla pääni läpi.

Kiitos sinulle kun jaksoit lukea tekstini, en olisi millään pystynyt sanallisesti kertomaan näin paljon.

Haluan että muistat kuinka arvokasta oma työpanoksesi on jotta hoitoni onnistuu, siksi pyrin kiittämään jokaista hoitajaa koska saamani apu täällä ei ole minulle itsestäänselvyys."

A-influenssa purettii  ja siirryin kait toiseen yhden hengen huoneeseen jatkamaan hoitoani.

Siitä kirjoitan oman postauksen.

Haluan ehdottomasti tekstilläni olla myös varoittavana esimerkkinä 
KAIKILLE RISKIRYHMILLE!!!

OTTAKAA INFLUENSSA ROKOTE!!!