Loppuelämäni ensimmäinen päivä

12.2.2019

Tuijotan tuota kuvaa. Katson hymyäni ja meikattuja kasvojani. Pohdin, mitä mahdoinkaan tehdä kuvan ottamishetkellä ja missä kenties olin.

Miksi?

Kuva on otettu vain kaksi päivää ennen, kuin kaikki muuttui. 

Koko elämäni. Aivan kaikki.

Aloitetaan matka, joka jatkuu yhä.

Tervetuloa mukaan seuraamaan taisteluani, jossa en haluaisi hävitä, mutta voittajasta ei ole vielä tietoa.

On vain kasa kysymyksiä.

Se on vain migreeniä.

Niin minäkin luulin. Kymmenen päivää vedin kotonani kaikki mahdolliset migreeniin tarkoitetut kohtauslääkkeet, mukaanlukien apteekin käsikauppa lääkkeet.

Ne ei vaan enää auttaneet.

Heräsin siihen samaan, viiltävään oikeanpuoleiseen pääkipuun joka yö.

Kaava alkoi tulla tutuksi:

Puhelin käteen, päivystysapu numero hälyttämään ja valmiina jonottamaan. Jonotin parhaimmillaan yli puoli tuntia, yrittäen kestää sen viiltävän kivun sekä samalla miettiä, miten saisin oloani helpotettua.

Noihin aikoihin poltin vielä tupakkaa, ja ulkoilmassa kipuni lieveni edes prosentilla.

Omakantani on täynnä päivystysapu merkintöjä aamuyön tunneilta aina 14.2 asti, jolloin menin vielä kouluun yrittämään.

Jouduin kuitenkin hyvin nopeasti tuona päivänä sanomaan kouluttajalleni etten pysty enää kivun kanssa olemaan, joten lähdin kävellen lähimmälle bussipysäkille ja siitä terveyskeskuksen päivystykseen.

Saapuessani terveyskeskuksen ovista sisään laadin mielessäni suunnitelmaa, kuinka saisin nopeiten itseni jonojen ohi.

Käytävällä näin sairaanhoitajan, ja pysäytin hänet.

Kerroin, kuinka en enää kestä tätä kipua.

Hän konsultoi jotain lääkäriä ja ohjasi minut tarkkailuun.

Makuu-asento, imigran nenäsuihketta ja odottelua.

Kaikki tämä kivun vain yltyessä.

Kehoni ei reagoinut Imigraniin mitenkään. 

Lääkäri tuli.

"Seuraa tätä kynää, oikealta vasemmalle."

- Näen teidät kahtena ja näkökentässä sumenee, vastasin.

"Laita silmät kiinni ja ojenna kätesi eteenpäin."

Tehdessäni tämän ns. Rombergin testin, kellahdin taaksepäin, jolloin lääkäri muuttui vakavaksi.

Palatessaan, hän tuli kertoman, että lähettää minut Peijaksen ensiapuun lisätutkimuksia varten.

Soitin isäpuoleni hakemaan minut, vaikka olisin päässyt ambulanssilla.

Mennessäni sisään ensiapuun en tiennyt lähteväni mstkalle, joka muuttaisi kaiken.

Onneksi en tiennyt, koska olisin varmaan paennut tilannetta.

Minut vietiin käytävälle, ilmeisesti ainoaan vapaseen petiin, kirkkaiden valojen alle.

Yhtäkkiä kipujani alettiin lääkitä suonensisäisesti.

Lääkäri tuli, tehden nämä samat "karkeat neurologiset testit" jotka menivät jälleen kerran päin seiniä.

"Voisiko päästäni ottaa TT-kuvan?" 

Hetkeä myöhemmin olinkin kärrättynä kyseiseen kuvaukseen, ja aavistelin kuvista jotain löytyvän.

Odottelu. Se kaikista karmein olotila, kun tiedät sisimmässäsi, ettei kaikki ole hyvin, mutta virallista se ei vielä ole.

Onnekseni minut siirrettiin myöhään illalla hämärämpään huoneeseen.

Tivasin sairaanhoitajalta, joko vastaukset olivat tulleet.

"Kyllä."

- No, mitä niissä oli?

"Päästäsi on tehty poikkeava löydös, lääkäri tulee pian kertomaan tuloksista."

- Kerro, mitä sieltä on löytynyt.

"Päästäsi on löytynyt tumor."

- Mikä se on?

"Tumor on kasvain." 

- Anteeksi mitä... Onko tämä joku vitsi? Onko teillä oikeat paperit? Kysyin sairaanhoitajan tuodessa minulle päivystävän radiologin lausunnon paperilla.

"Ei. Tämä ei ole vitsi ja sinulla on oikeat paperit."

- Hommaa mulle rööki, nyt heti. Haluun röökille.

Hetkeä myöhemmin sairaanhoitaja toi yhden röökin, jonka lähdin polttamaan.

Soitin silloiselle miesystävälleni.

"Istutko? Minulla on kerrottavaa. 

Päästäni on löydetty kasvain."

Sen jälkeen soitin äidilleni.

Palasin sisään ja lääkäri tuli kertomaan, että kyyti Meilahden sairaalaan oli jo tilattu, lähtisin ambulanssilla sinne.

Toki hän vastasi parhaan kykynsä mukaan kysymyksiini, kuitenkaan pystymättä vielä kertomaan varmaksi, oliko kasvain täysin hyvänlaatuinen vaikka alustavasti siltä vaikuttikin.

Ja minä itkin. 

Aamulla olin mielestäni kärsinyt vielä migreenistä ja yhtäkkiä koko karu totuus paljastui minulle.

Ei. Tämä ei voi olla totta.

Mutta se oli.

Oikeassa aivokammiossani oli jotain sinne kuulumatonta.

Selkäydinnesteiden seassa lillui Meningeooma.

Vastoin minun tahtoani se oli sinne alkanut kasvamaan.

Ja minulta ei lupaa kysytty.

"

Tutkimusaika14.2.2019 22:30

Tutkimuksen nimiPään tietokonetomografiatutkimus Lausunto 14.2.2019 / Bry, Kristian erikoistuva lääkäri / Lisälausunto Lausunto: Pään TT Päivystyksellinen TT-lausunto, jossa keskitytään vain akuutteihin löydöksiin. Muilta osin katso ystävällisesti virka-aikainen lisälausunto. Vertailuna pään TT vuodelta 2003. Oikeassa lateraaliventrikkelissä posteriorisesti on noin 26 x 20 x 20 mm kokoinen tarkkarajainen tuumorimainen ekspansio. Aivokudoksessa tuumorin ympärillä ei näy selvää perifokaaliödeemaa. Ei keskiviivasiirtymää. Ei likvorkierron häiriöön viittaavaa. Muita poikkeavia ekspansioita ei näy intrakraniaalisesti. Intrakraniaalista vuotoa ei erotu. Iskemisiä muutoksia ei näy aivoparenkyymissä. Kallon luissa ei näy ajankohtaista. Lausuja: BRY KRISTIAN Erikoistuva lääkäri 14.02.2019 22:39 ______________________________________________________V_6_3 Lisälausunto: Oikealla on siis intraventrikulaarinen tuumori, jossa hentoa kapselimaista kalkkia mukana. Jatkoselvityksenä suositellaan pään MRI:tä. Lausuja: LEHTINEN MARIKA Erikoislääkäri 15.02.2019 09:43

Tutkimuksen koodiAA1AD