Itkemättömät itkut
Olen viime aikoina ollut todella passiivinen blogini suhteen. Olen joutunut miettimään elämääni todella syvällisellä tasolla. Elämääni ja ihmissuhteitani. Terveyttäni sekä voimavarojani. Voin kertoa, että mitä lähemmäs annettu leikkausaika tulee, sitä epäilevämmäksi käyn sinne pääsyn suhteen. Minulla oli useamman viikon haavahoito ja se otti todella koville monellakin tapaa. Kaikki lähti yhdestä pienestä nuppineulan kokoisesta paiseesta, jonka huomasin Maaliskuussa ollessani yhdessä kuntoutussairaalassa. Mainitsin sen osaston lääkärille asiasta, joka määräsi siihen vain Fucidin voidetta, ihoni muuttui lilaksi jpten lopetin voiteen käytön. Huhtikuun lopulla huomasin paiseen kasvaneen salakavalasti aivan järkyttävän suureksi ja lopulta se puhkesi. Lopulta se avattiin kunnolla terveysasemalla ja sain viikon antibioottikuurin, sekä tiedon että tulisin käymään haavahoidossa joka päivä useamman viikon ajan. "Et ole helvetti tosissasi?!" Oli ensimmäinen lauseeni kun tästä ...